TEEMAT

Vantaalla olen elänyt nuoruuteni. Rakastunut. Ystävystynyt. Unelmoinut. Harhaillut. Löytänyt itseni. Tänne olen perheeni perustanut. Löytänyt juureni ja kasvattanut ne maahan, josta en tiennyt mitään silloin kun Irakissa pakolaisleirillä ensimmäisen kerran kuulin Suomesta. Olen niin monesta kiitollinen Suomelle. Erityisesti Vantaalle.

​

Vantaalainen olen ollut 1990-luvun loppupuolelta lähtien.  Muutimme Valkeakoskelta Koivukylään, koska isäni halusi turvalliseen paikkaan Helsingin läheisyyteen, jotta hän voisi toimia aktiivisesti diktaattori Saddam Husseinin hallintoa vastaan. Isäni halusi kansalleen vapauden ja Vantaasta tuli lopulta hänen tukikohtansa.

 

Olen asunut eri puolilla Vantaata mm Koivukylässä, Pähkinänrinteessä, Varistossa, Louhelassa, Martinlaaksossa ja nyt perheineni olemme asettuneet Myyrmäkeen.

 

Vantaa on Suomen neljänneksi suurin kaupunki. Meitä asuu täällä tällä hetkellä yli 233 000 ihmistä. Väestöennusteen mukaan Vantaan väkiluku ylittää 270 000 asukasta vuonna 2027.

 

Vantaalla puhutaan yli 119 eri äidinkieltä. Oma äidinkieleni on arabia, ja koen olevani hyvin onnekas, koska opin suomen kielen nopeasti suomalaisen koulujärjestelmän ansiosta. Juurikin koulun ansiosta tunsin olevani yksi tavallinen lapsi muiden joukossa.

 

Eniten vieraskielisiä vantaalaisia on 30-44-vuotiaissa sekä 0-6-vuotiaissa, joista vajaa 30 prosenttia on vieraskielisiä.

​

Miten voimme yhdessä tehdä Vantaasta paremman paikan asua, tehdä töitä ja unelmoida?

​

​

​

 

Jotta Vantaa voisi olla turvallisempi jatkossa, integraation tulisi olla tehokkaampaa. Maahanmuutto voi olla mahdollisuus, mutta nyt se on näyttäytynyt haasteena.

​

Maahanmuuttajien kotoutumiseen on liittynyt paljon ratkaisemattomia kysymyksiä. Moni nuori tipahtaa koulutuspolulta, syrjäytyy ja liittyy väkivaltaiseen jengiin. Näitä elämiä meillä ei ole varaa menettää rikollisuudelle ja siksi ennaltaehkäiseviin toimiin on ryhdyttävä ennen kuin on liian myöhäistä.