Otin kiitollisuudella vastaan Demarinaisten minulle myöntämän tasa-arvotunnustuksen. Sen saajiksi on aikaisempina vuosina valittu muun muassa Sixten Korkman ja Pentti Arajärvi. On kunnia olla osa tätä ketjua. Tunnustus muistuttaa minua siitä, että tasa-arvon eteen tehtävä työ ei ole loppunut. Lasikattoja täytyy murtaa naisten ja miesten toimesta tasa-arvoa edistettäessä yhä uudestaan ja uudestaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että yhteiskunnallisesti vaikeimmistakin asioista on uskallettava puhua avoimesti. Lähi-idässä syntyneenä miehenä haluan nostaa näin tasa-arvon päivän vuoksi esille kunniaan liittyvän väkivallan. Käytän tätä ilmaisua vastentahtoisesti ja paremman termin puutteessa, sillä mitään kunniallista tähän ilmiöön ei liity. Kunniaväkivalta on todellinen ja vaiettu ongelma myös Suomessa. On hälyttävää, että Suomestakin löytyy ihmisiä, jotka määrittelevät oman kunniansa naisten käyttäytymisen kautta. Ahtaat naisiin kohdistetut siveys- ja seksuaalimoraaliin liittyvät kunniakäsitykset eivät edusta sitä maailmaa, jossa itse olen kasvanut ja jossa haluan elää. Kunniaväkivalta kumpuaa yhteiseksi koetusta käsityksestä perheen ja yhteisön kunniasta, jota vastaan perheenjäsenen katsotaan rikkovan ja näin saattavan muut häpeään. Ilmiö saa erilaisia muotoja, mutta niistä jokainen vaurioittaa uhrin elämänpiiriä. Usein asia ilmenee ensin henkisenä painostuksena ja tytön tai naisen elämän rajoittamisena. Naisen liikkumista ja yhteydenpitoa muihin rajoitetaan, esimerkiksi ottamalla puhelin ja rahat pois. Tytön puhuessa perheen mielestä ulkopuolisille voidaan ajatella, että tyttö on huono ja kevytkenkäinen – sellaista juorua ei kukaan lapsestaan halua. Pahimmassa tapauksessa rajoittaminen johtaa fyysiseen väkivaltaan ja äärimmäisessä tapauksessa jopa kunnian nimissä tehtyihin murhiin. Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar totesi äskettäin, että maahanmuuttajien rinnakkaistodellisuuksien syntyminen on otettava haudanvakavasti (IS 12.3.). Rinnakkaistodellisuuksilla hän tarkoittaa maahanmuuttajaväestön yhteisöjä, jotka hyväksyvät tietoisesti tai tietämättään kunniaväkivallan elämäntapana ja joissa varsinkin naisia valvotaan ja tuomitaan vanhoillisten kulttuurillisten normien perusteella. Hän myös painotti, että kyseessä on pieni vähemmistö. Tästä olen samaa mieltä, ja se on asiasta keskusteltaessa tärkeä muistaa. Iso osa maahanmuuttajista toimii sillanrakentajina suomalaiseen yhteiskuntaan. Razmyarin puheenvuoro oli tärkeä keskustelunavaus. Vaikka kunniaväkivalta kohdistuu yleensä naiseen, on tärkeää huomata, että se säilyttää voimansa sillä, että myös poikia kasvatetaan kontrolloimaan perheen naisia. Perheissä, joissa ilmiö esiintyy, poikia opetetaan nuoresta asti valvomaan sisartensa käytöstä ja kielimään siitä vanhemmilleen. Myös poikiin kohdistuu kunnia-ajatteluun liittyviä rajoituksia, mutta heidän kohdallaan kulttuurillista rönsyilyä sallitaan yleensä enemmän. Vanhoilliset ahtaat sukupuoliroolit ovat syvästi vahingollisia myös pojille. Näin monimutkaisessa asiassa ratkaisut eivät ole yksinkertaisia. Paljon voidaan silti tehdä. Siihen tarvitaan rohkeutta, yhteistyötä ja ihmisten kohtaamisia. Viranomaisia tulee kouluttaa löytämään toimivia keinoja kunniaan liittyvän väkivallan uhan tunnistamiseen ja sen kitkemiseen. Perheille pitää jakaa tietoa heidän omalla äidinkielellään jo kotoutumisen alussa ja tuoda selkeästi ilmi, että kunniaväkivalta ei ole hyväksyttyä. Tämä on tärkeää myös siksi, että joissain perheissä ei osata hakea apua tai edes pidetä asiaa ongelmana, sillä kunniaväkivaltaan liittyvä tematiikka voi olla syvälle juurtunutta arjen askareissa. Sen vuoksi ennaltaehkäisevä työ on tärkeää. Olennaista on myös maahanmuuttajien keskenään tekemä yhteistyö ja sen tukeminen. Maahanmuuttajanaisten kotoutumisen onnistuminen, erityisesti suomen kielen oppimisen kautta, on yksi tärkeimmistä avaimista tässäkin asiassa. Tarvitsemme tukea kotoutumisen parissa työskenteleville kansalaisjärjestöille ja kulttuuritulkkeja, täällä pitkään asuneita tai syntyneitä ystäviä maahanmuuttajille. Kotoutumisen kannalta tärkeää on myös pitää huolta siitä, että maahanmuuttajataustaisten nuorten oma kielitaito pysyy vahvana. Näin myös nuorilla säilyvät kielelliset työkalut käydä omista tunteistaan, tavoitteistaan ja unelmistaan keskustelua myös heidän vanhempiensa kielellä – nuorison on kyettävä kuvailemaan sitä maailmaa, jossa he haluavat elää niin, että heidän vanhempansa sen myös ymmärtävät. Nuorten on viime kädessä itse laitettava piste kotona vallitsevalle rinnakkaistodellisuudelle. Tytöistä, jotka opetetaan lapsena unelmoimaan ja uskomaan itseensä, kasvaa naisia, jotka muuttavat maailmaa. Jokainen ihminen ansaitsee elää ympäristössä, jossa on turvallista kokeilla omia rajojaan ja etsiä itseään. Ilman tiukkoja sukupuolirooleja. Valinnanvapaus ja itsemääräämisoikeus kuuluvat kaikille. Koteihin tarvitaan rauhaa. Hyvää tasa-arvon päivää jokaiselle suomalaiselle ja kiitos Demarinaisille tunnustuksesta.
Comments