top of page

Miten poliitikot voivat suitsia pikamuodin ongelmia?


Muoti on ennen vanhaan ollut ainoastaan ylempien yhteiskuntaluokkien harrastus. Nykyään itsensä ilmaiseminen vaatteiden avulla on kuitenkin melkeinpä kaikille mahdollista, kun vaatteiden massatuotanto on painanut hinnat minimiin.


Parhaimmillaan muoti luo ihmisille mahdollisuuden ilmaista itseään, näyttää muille kuuluvansa joukkoon tai päinvastoin – erottaa itsensä massasta.

Vaatteiden laaja kysyntä on aiheuttanut kuitenkin sen, että voittoa tavoittelevat yritykset ovat joutuneet minimoimaan kustannuksensa saadakseen mahdollisimman paljon kuluttajia brändinsä taakse.

Koska vaatteita tuotetaan mahdollisimman halvalla, on laatukin yleensä erittäin huonoa –puhumattakaan työntekijöiden matalista palkoista, tehtaiden huonosta työturvallisuudesta ja tuotannon aiheuttamista luontohaitoista. Hyvänlaatuisia vaatteita ei haluta ostaa, koska ne ovat kalliimpia; muoti-ilmiöt vaihtuvat tiheään tahtiin, eikä suurimmalla osalla ole tällaiseen kulutukseen varaa. Ihminen on usein luonteeltaan sellainen, että hän menee sieltä, mistä aita on matalin: ostetaan halvalla, ja heitetäänpois sesongin lopussa, kun vaate ei ole enää käyttökelpoinen, tai muuten vaan ”out”, eikä sille ole vaatekaapissa enää tilaa.Vastuuta ei voi kuitenkaan sysätä vain kuluttajille. Miten pikamuodin kolmijakoinen ”SEW”- ongelma saadaan ratkottua?


Ensinnäkin tulee ymmärtää, että pikamuodin ongelmat ovat hyvin moninaiset. Ensimmäinen ongelma on ”Sweatshops”, hikipajat. Pikamuotiyritysten työntekijät tekevät töitä äärimmäisen pienillä palkoilla, ja pahimmissa tapauksissa hengenvaarallisissa työympäristöissä. Työntekijät ovat myös usein nuoria lapsia, joilta evätään mahdollisuus koulunkäynti työnteon takia. Suuret pikamuotibrändit kuten Zara, H&M, Nike sekä viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, pikamuotijätti Shein käyttävät kaikki yhä vuonna 2022 kehittyvien maiden huonoja työolosuhteita hyväkseen vaatteiden tuottamisessa. Aasian ja Afrikan maat eivät ole suinkaan ainoita, joissa epäeettiset työolosuhteet ovat mahdollisia; myöskään USA:n Los Angelesissa olevissa tehtaissa ei makseta minimipalkkaa työntekijöille. Eli vaikka vaatekappaleen lapussa lukisikin ”Made in California”, eettisyys ei ole taattua.


Toinen ongelma on ”Emissions”, eli saasteet. Tekstiilit ovat yleensä kokonaan tai muovia, eli ne eivät esimerkiksi maadu. Niiden tuotannossa käytetään usein myös ympäristölle haitallisia yhdisteitä, kuten esimerkiksi öljyä polyesterin valmistukseen. Jos ajattelet, että puuvillavaatteet olisivat eettisempiä, mieti uudelleen.


Puuvillapelloilla käytetään 1 kg puuvillaa kohtaan noin 3 kg eri luontoa tuhoavia kemikaaleja. Hiilidioksidipäästöt ovat suurempia kuin lento- ja laivaliikenteen yhteenlasketut päästöt. Asia, joka usein jää pimentoon, on muotialan suunnaton vedenkulutus, joka vielä alan lisää ympäristöhaittoja. Suomessa ei ole pulaa puhtaasta vedestä (toistaiseksi), mutta maailmassa on kehkeytymässä vesikriisi.


Puhdas vesi on yksinkertaisesti loppumassa, eikä tehokkaita, edullisia ja ympäristöystävällisiä vedenpuhdistusmenetelmiä ole vielä keksitty.

Kolmas ongelma on nimeltään ”Waste”, eli hävikki. Vaikka esimerkiksi polyesteri on kestomuovi, eli lämmittäessä se voidaan muovata uudelleen, on paljon helpompaa heittää viallinen vaate kaatopaikalle, kuin muovata se uudeksi tuotteeksi. Uudelleenmuovattua polyesteriä ei voida enää tämän jälkeen myöskään muovata uudelleen, eli polyesteri pätyy kuitenkin loppujen lopuksi kaatopaikalle. Joissakin kehittyvissä maissa tällaisena kaatopaikkana toimivat merenrannat tai metsät. Tämä ”jätteiden” hävittäminen on isojen vaatebrändien vastuulla, ei tuotantomaiden.


Ihmisten kuluttamisessa on kuitenkin tapahtunut muutos. Nuoremmat sukupuolet ovat paljon tietoisempia kulutuksestaan kuin ennen. Lihansyönti on vähentynyt vuosi vuodelta merkittävästi, ja vastuullisesta ruuantuotannosta on tullut trendikästä. Sähköautoja on kohta melkein yhtä paljon kuin bensiini- tai dieselautoja. Uusiutuvan sähkön tuotanto on varmempi investointi kuin uusiutumattomat energiamuodot. Moni ala on murroksessa. Voisiko sama käydä pikamuodille? Ongelma vain on, ettei aikaa ole. Pikamuotialan jopa ennustetaan kasvavan yli 60 % tämän päiväisestä luvusta vuoden 2030 loppuun mennessä.


Miten voimme politiikan avulla ratkaista näitä ongelmia? Tarvitsemme eurooppalaisen ja suomalaisen yritysvastuulain, jolla varmistamme, ettei vaatteiden tuotannossa tapahdu ihmisoikeusrikkomuksia. Muita keinoja voisivat olla esimerkiksi vaatimus uusiutuville tai maatuville tekstiileille; minimipalkat ja työturvallisuusvaatimukset niin, Suomessa tai EU:ssa ei saisi myydä tuotteita, jotka eivät täytä näitä ehtoja. Aina toimiva keino on verotus; kevyempi verotus vaatebrändeille, jotka läpäisevät tietyt vaatimukset eettisyyteen ja ympäristöystävällisyyteen liittyen. Myös erilaiset sertifikaatit auttavat kuluttajia tunnistamaan vastuullisemmat brändit. On paljon, mitä voimme kansallisesti ja kansainvälisesti tehdä – nyt on vain tartuttava toimeen.

0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Коментарі


bottom of page