Vein
lapseni pikaruokaravintolaan syömään. Viimeksi kun kävimme yhdessä, ateria maksoi vajaa seitsemän euroa ja pillit olivat silloin muovia. Siltä ajalta muistan, miten öljy-yhtiölobbarit EU:ssa rankasti vastustivat muovipilleistä luopumista. Ei siksi, että pelättiin suuren teollisuushaaran katoavan vaan siksi, että kiellon katsottiin olevan portti sille, että muistakin öljypohjaisista tuotteista luovuttaisiin. Eilisen aterian juomat imaistiin paperipillin läpi ja sillä hyvä.
Keskustelu arvonnousuveron säätämisestä alkaa muistuttaa EU:n muovipillikeskustelua. Arvonnousuveron nimenomainen tarkoitus on varmistaa, että omaisuuden myyntivoittoja verotetaan siellä missä ne asuessa ovat kertyneet ja lisäksi sillä pyritään estämään verovälttelyä tapauksissa, jossa henkilö siirtää kirjansa veroparatiisiin välttääkseen verotuksen tapahtumisen. Vero, joka ei ole isossa mittakaavassa mikään omituinen asia, eikä se kenenkään pääomasijoittajan elämää kaada, mutta rikkaita suojelevat puolueet kokevat veron olevan portti sille, että rikkain 10 % ei voisi ylläpitää suojeltua statustaan. Mediassa käytävä kamppailu siis ei liity siihen miten merkittävä tämä lainmuutos itsessään voisi olla Suomen talouden kannalta vaan siitä, että rikkaisiin ei saisi kohdistaa uusia verotusmuotoja. Surkuhupaisinta tässä on se, että henkilöt, joilla ei ole omaisuutta ollenkaan vastustavat tätä veroa, vaikka siitä olisi heille itselleen hyötyä.
Helsingin Sanomien jutussa arvonnousuverokeskustelua kommentoivat Helsingin yliopiston taloustieteen professori Roope Uusitalo ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (Vatt) erikoistutkija Ilpo Kauppinen ja he ”pitävät arvonnousuverosta julkisuudessa esitettyjä huolia osin aiheettomina.” ”Reaktio näyttää melkoiselta liioittelulta veron todennäköiseen merkitykseen verrattuna”, Uusitalo sanoo. ”Uudella verolla pyrittäisiin estämään tilanteita, joissa varakkaat henkilöt voivat välttää veroja omaisuutensa myynnistä muuttamalla Suomesta matalamman verotuksen maahan. Vero kohdistuisi omaisuuden arvonnousuun, joka on tapahtunut Suomessa asumisen aikana.”
Arvonnousuveroa kannattaa myös Finnwatch, joka on yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö. Finnwatchin veroasiantuntijan mukaan ”arvonnousuvero tiivistäisi valtion veropohjaa ja ehkäisisi verovälttelyä”. Lisäksi perusteena on, että ” verovälttelytarkoituksessa tehtyjä keinotekoisia maastamuuttotilanteita on verovalvonnassa havaittu viime vuosina aikaisempaa enemmän” (katso lisää täältä).
Tällainen arvonnousuvero on jo käytössä lukuisissa maissa ja se toimii siellä hyvin, tarkoituksensa mukaisesti. Kyseinen vero ei estä myöskään startup-yritysten syntymistä tai niiden pärjäämistä, eikä arvonnousuvero estä pääomasijoittajia sijoittamasta startup-yrityksiin. Suomessa arvonnousuvero on koskenut osakeyhtiöitä jo vuosia.
Valtio elää verotuloilla ja jokainen euro, jonka menetämme verovälttelyllä, on yhteisestä hyvinvoinnistamme pois. Pieni Suomi menettää miljoonia vuosittain verovälttelyn ja veronkierron seurauksena. Kaikki tämä on paikattava sitten velanotolla, ja tästäkin käydään jatkuvaa, aggressiivistakin keskustelua julkisuudessa. Kumman sitten valitsemme, tiiviin veropohjan, jolla rahoitamme hyvinvointi-Suomen julkiset palvelut vai tuemmeko jo valmiiksi äveriästä pientä joukkoa yhteisesti maksetuilla veroilla ja leikkaamme sen vuoksi koulutuksesta, terveydenhuollosta ja työllisyydestä? Ottaisin ensimmäisen vaihtoehdon ja uskon suuren joukon suomalaisista valitsevan myös samoin.